Puuuuuhhhhhh.

Tänään aamu on aloitettu kymmenen asteen pakkasessa reippaasti koirien kanssa noin vitosen potkuttelulenkillä (tai no, höpöhöpö – tien ollessa noinkin jäässä se oli lähinnä kuskille tasapainoharjoitus, siinä mitään potkimaan ehtinyt) ja pienellä puolen tunnin kuntopiirillä apuvälineinä keppi, tasapainolauta ja jumppapallo – pari vatsalihasliikettä, pari kyykkyä ja selkälihasten paikoillekin jotakin ärsykettä. Painaa, painaa jäsenissä oudokseltaan, mutta periksi ei anneta. Erityisen positiivinen huomio on, että pienikin liike selvästi aktivoi parempaan suuntaan tuota hartiaseudun ongelma-aluettani ja pää alkaa pikkuhiljaa kääntyä jopa normaaliin verrattavasti :) Päälle ruhtinaallinen aamiainen – pekonia, kananmunia ja uunituoreita, omin käsin pyöräytettyjä juustosämpylöitä. Täytyy nauttia nyt vielä viime metreillä, maanantaiaamusta lähtien koittaa nimittäin tämän akan historian ihka ensimmäinen ruokavaliodieetti ja suunnitelma ei näytä todellakaan miltään kulinaristin unelmalta. Olen tähänastisen elon aikana ratkaissut painonhallinnan tarpeen aina lisäämällä liikuntaa tarpeen mukaan, mutta jotenkin sekin on kovin hankalaa, kun riittävän alas ehtii vajota. Sitä ei kerta kaikkiaan vaan pääse alkuun – ei huvita, ei jaksa, ei ehdi, on niin pimeääkin, vastatuuli ja kaikki muut mahdolliset tekosyyt. Nyt ei taida muita vaihtoehtoja oikein olla kuin pitää itseään tiukasti niskasta kiinni ja yrittää selviytyä. Maitotuotteiden ja hiilihydraattien ollessa pannassa tosin epäilen, että ennen ensimmäisen viikon loppua jo kuolaan täyttä häkää koirien kuppiin menevää piimää ja kermaviiliäkin… puhumattakaan, millaisia painajaisia tulen näkemään omatekoisesta pastasta ja lasillisesta hyvää punaviiniä. Onneksi dieetin aloittamisesta tehtiin talouden herkkupers… siis –suiden kesken kollektiivinen päätös ja aloitamme mieheni kanssa molemmat kahden viikon kidutuskauden. Todellakin, ONNEKSI – iltasella yhtä porkkanaa pureskellen nukkumaanmenoaikaa odotellessa nenään leijuva kermaisen pasta carbonaran tuoksu olisikin johtanut mitä suurimmalla todennäköisyydellä jonkinasteiseen perheväkivaltaan ;D

Treeniohjelman runkokin on nähnyt päivänvalon. Nämä alkupäivät keskitytään kropan häkellyttämiseen hikoilulla eli jonkinlaisen liikunnasta aiheutuvan tuntuman hakemiseen ja alkuviikosta käyn vierailemassa kuntosalilla tehokkaan jalkatreenin merkeissä. Katsotaan nyt, mihin tässä rahkeet riittää ilman että polvet paukkuu hajalle, mutta tehokkuutta tuleekin tässä yhteydessä tulkita subjektiivisena määreenä ;) Välissä vähän palautellaan eri muodoissa, punttitreeni uusitaan loppuviikosta ja sen jälkeen testataan, mitä tapahtuu, kun suksille lisätäänkin hiukan tehoja. Jos siis sattuu tennarit enää nousemaan sängystä tuossa vaiheessa ilman pyörätuolia. Hyvin suunniteltu on kuitenkin puoliksi tehty, vai miten ne sanoo ;) Suunnitelmallista treeniä olen toki teinivuosinani vääntänyt tuon koko kilpahiihtoaikani eli noin kymmenen vuotta, ihan vieras ajatus ei siis ole. Olen itsekin suorittanut valmentajatutkinnoista hiihdon B-lajiosan ja jokusen vuoden valmentanut oman kasvattajaseurani muutamia junnuja, joten joitakin tietueita tuolta ajalta satunnaisesti palailee hyödynnettäväksi näissä tilapäisissä mielenhäiriöissä. Myös miehelläni on eri lajien maajoukkuetason kilpaurheilijoiden kuntovalmennuksesta taustaa eli kaikupohjaa ajatuksille saan myös sieltä – ja tietenkin kullanarvoista tukea.

Keskipäivän huitteissa avannonsahausjumpan jälkeen kävin ulkoiluttamassa taas suksia. Keli ei merkittävästi eilisestä ole muuttunut, mutta vauhti parani ja sykemittarikin näytti säädyllisempiä lukemia – 50 minuuttia, keskisyke 149, maksimi 160. Yllättävää, että lukemat hilautuivat tuohon suuntaan, mutta eipä valiteta, sillä oikea suunta se on – se on sitten seuraavien päivien murhe, millaista aaltoliikettä alkaa tapahtua ;)  Pitäisi varmaan jonkinlaista suksihuoltoakin suunnitella, nuo kapulat on taas sellaisessa kunnossa, että Oulun huoltopäällikkö ja voiteluvelho saa slaagin, kun ne eteensä saa… Päivän jäljiltä kroppa kyllä huutelee hoosiannaa sieltä sun täältä, kokonaisvaltaisesti on melko raato olo. Toisaalta musta tuntuu, että koko päivän on ollut näissä tämän päivän puuhissa tasaisesti hiki eikä se lopu vieläkään, nyt meinasin lähteä nimittäin pesemään iltapuhteiksi saunan ;D Palkkiona kuitenkin odottaa hyvät löylyt ja kuvastakin näkyvä, se aikaansaatu avanto - kylmähoito muuten on varsin toimiva apupalautuskeino pienemmässäkin mittakaavassa, ihan vaan vaikka sääret kylmävesiämpäriin upottamalla saa itselleen raskaan päivän jälkeen lähestulkoon uuden elämän, suosittelen kokeilemaan ;)