Koiran treenaamisesta

Jos vaikka muutama sana sen koirahiihdossa kovin olennaisen osan, KOIRAN, treenaamisesta. En tässä vaiheessa ole vielä omaa kaksikkoani tuolle "kotiladulle" päästänyt, pohja on sen verran pehmeä, ettei vielä oikein kunnolla koiraa kanna. Toisekseen en kovin ryppyotsaisesti näiden kanssa muutoinkaan enää vetolajeja treenaa, molemmat leidit ovat ikänsä/muiden terveysseikkojen puolesta jo vetostarteista eläköitettyjä, vaikka mieli kyllä hommaan palaa edelleen satasella kummallakin. Kisakoiraksi mulle sinnikkäästi ja moneen otteeseen on tarjottu jompaakumpaa Päivi Rytivaaran & Harri Hatusen hankikiitäjistä - Cami & Sona esitellään tarkemmin omilla sivuillaan. Tietäen Päivin & Harrin osaamisen ja motivaation koiran kouluttamiseen ja treenaamiseen tässäkin lajissa, oli heidän tarjouksensa koirasta yksi suurimmista syistä alkaa tätä leidiä liikuttaa kohti kisakuntoa ;) Viime talvena otin jo kummankin likan kanssa ensituntuman kisaamiseen eli startti per puikkonokka käytiin helmikuussa - mitäpä siitä sanottavaa, hommansa osaavan ja huippukuntoisen koiran kanssa on todella ilo lähteä ladulle. Nyt viisaammat sanoisivat, että eikö se olisi ollut helpompaa treenata, vaikka kevyemminkin, pitkin kesää kuin alkaa nyt sitten rypistellä - no, olisi tietenkin. Kaikki kuitenkin vaikuttaa kaikkeen ja pohjimmiltani olen patalaiska urheilemaan yhtään mitään, ellei sitä timantinkirkkaaksi hiottua tavoitetta ole asetettu ja taottu kalloon ja kun ei näin ole ollut, niin.....

Mutta otsikkoon palatakseni, dobermann on melko kiitollinen koira alkaa harrastaa erilaisia vetolajeja. Tiivistetysti alkuharjoitukset (sen jälkeen, kun koira on tottunut välineisiin ja jonkinlaiset ohjaavat käskyt on koulutettu) tehdään siten, että koiralle mieluisen palkan, esimerkiksi jonkun lempilelun, vie avustaja näköetäisyyden päähän ja tämän jälkeen koira päästetään vetämään palkalle. Luonnollisesti koiraa kehutaan ja kannustetaan sen innostuessa vetämään ja avustaja puolestaan pitää huolen siitä, että palkka tulee hyvässä vetovaiheessa kun perille on ehditty. Itse en KOSKAAN koiran ollessa vetovarustuksessa eli ko. valjaissa, KIELLÄ koiraa vetämästä - vaikka kuinka olisi itsellä hankaluuksia sulalla maalla juosten pysytellä perässä, koira tekee oikein, mitä kovemmalla innolla se vetää, joten ohjaaja pitää siinä kohtaa huolen omista ongelmistaan ja antaa koiran tehdä työnsä. Pikkuhiljaa matkaa kasvattamalla ja näköärsykkeen hävitessä päästään treeneissä etenemään, mutta itse pidän tärkeänä sitä, että koira joka tapauksessa, erityisesti alkuvaiheessa, AINA palkataan treenin päätteeksi. Samaa menetelmää voi käyttää esimerkiksi ylämäkien treenaamiseen - niissä kun saattaa käydä niin, että vauhdin väkisinkin hidastuessa koira herpaantuu ja kääntyykin haukkumaan/odottamaan jne. narun päässä tulevaa ohjaajaa. Mäen alla koiralle voi näyttää, että palkka lähtee avustajan mukana mäen päälle, tässä vaiheessa ei pitäisi olla enää oleellista, vaikkei näköetäisyydelle enää jäisikään. Koira perään nousuun ja mäen päältä voi vielä vaikka avustaja lähteä palkan kanssa "karkaamaan" koiran saatua näköyhteyden - mikäli koira on alkutreeneissä saatu hommaan motivoitua, se ei varmasti ehdi matkalla jäädä miettimään, että pitäisikö tuota narussa roikkuvaa ja hidastelevaa mätisäkkiä käydä komentamaan kovempaan vauhtiin, vaan pyrkii kaikin voimin palkalleen. Erilaisia treenivariaatioita voi tehdä vaikka minkälaisia ja mielikuvitusta pitää ja kannattaakin käyttää, mutta tällaisella mallilla pääsee joka tapauksessa koiransa kanssa alkuun.

Koiran kunnosta sitten... Normaali koiranomistaja lenkkeilee koiransa kanssa metsässä, koira saa juosta vapaana ja saattaapa omistaja joskus toteuttaa saman fillarillakin liikkuen. Lähtökohtaisesti koira pysyy hyvässä ja sopivassa kunnossa, kun se saa riittävässä määrin liikkua vapaana. Jos koiran kanssa tähtää suunnitelmallisesti kilpailemaan vetolajeissa, koiran kuntokin tarvitsee kuitenkin räätälöityjä harjoitteita. Samalla tavalla kuin ihminen, koiraa täytyy harjoittaa niin nopeuden, voiman kuin kestävyydenkin suhteen. Työ vain on vaativampaa kuin ihmisen kohdalla, koska koira ei osaa kertoa tuntemuksistaan ja toisekseen se työskentelee aina täysillä - koiralle et voi sanoa, että tänään tehdään sellainen 60% maksimitehosta oleva pyörälenkki. Koirilla, kuten ihmisillä, on myös rakenteellisia eroja, mikä vaikuttaa niiden juoksurytmiin ja juoksutekniikkaan ja tätäkin on jossakin määrin mahdollista harjoittaa.

Kestävyysharjoite koiralle on esimerkiksi pitkäkestoinen pyörälenkki, jolla koira juoksee vapaana = ei vedossa sellaisella nopeudella, että se joutuu ylläpitämään askellajina laukan mutta ei erityisesti ponnistelemaan vauhdin vuoksi. Lenkin pituuden määrää koiran taso ja tavoitteena olevan lajin kilpailumatka/suorituksen pituus, kyse voi treenien suhteen olla esimerkiksi 5-30km matkasta. Myös hiihtämällä toteutus onnistuu, erityisesti etelä-Suomessa vain on valitettavan vähän paikkoja, joissa koiraa voisi kuvitella juoksuttavansa hiihtolenkin ohessa vapaana. Voimaa tuottava harjoite voi olla esimerkiksi edellä kuvattu mäkiveto useita kertoja toistettuna. Myös koiran juoksuttaminen jyrkähköä rinnettä tai vaikka hiekkakuoppaa edestakaisin ylös ja alas kahden ohjaajan välillä on toimiva harjoite. Tietynlaista lajivoimaa on mahdollista harjoittaa myös taakkaa, esimerkiksi autonrengasta, vetämällä, mutta tässä täytyy kiinnittää erityistä huomiota välineiden, liikeradan ja vetopisteen ergonomiaan, joten mistään hetkellisestä päähänpistosta en suosittele sitä kokeilemaan - huonolla toteutuksella lopputulos ei ole se, mitä toivotaan, vaan kipeytynyt koira. Nopeusharjoitteeksi soveltuu hyvin esimerkiksi perheen koirien tai kaverikoirien "kilpajuoksu" ohjaajalta toiselle vaikkapa jalkapallokentällä tai muulla tasaisella alustalla. Hiukan pidemmällä matkalla voi kokeilla vaikka sitä, että avustaja jää pitämään koiraa kiinni ohjaajan lähtiessä pyöräilemään tai hiihtämään "karkuun". Ohjaajan saatua pienen etumatkan koira päästetään kiihdyttämään perään siten, että kokonaismatkaa kiihdytykselle kertyy joitakin satoja metrejä. Yhtenä harjoitteena, jolla on mahdollista jonkin verran myös ohjata koiran juoksutekniikkaa, voi käyttää koiran juoksuttamista pitkään, siinä määrin loivaan alamäkeen, että koiran on vielä kuitenkin mahdollista pysyä pyörällä tai suksilla laskevan ohjaajan tuntumassa, jolloin se kannustaa koiraa jatkuvasti yrittämään parhaansa eikä liian jyrkkäpiirteinen maasto aseta rajoitteita askeleelle. Eläin on siitä viisas, että se pyrkii löytämään taloudellisimman tavan kovassakin vauhdissa edetä, joten tällaisilla harjoitteilla on mahdollista alamäen juoksutekniikkaa saada ehkä hiukan hiottua. Toistojen määrän kaikkien harjoitteiden suhteen ratkaisee koiran kunto, myös aina päivän kunto - ohjaajan tulee koirastaan havaita väsymyksen merkit ja osata ratkaista, mikä on sopiva määrä. Tämä ei ole helppo tehtävä - hyvin motivoitunut koirahan kyllä tekee vielä paljon jaksamisensa rajojen ylikin töitä, mutta se ei välttämättä ole järkevää eikä tuota harjoituksesta haluttua tulosta.

Mitä enemmän koiraa treenataan, sitä enemmän tulee huomiota kiinnittää harjoitusten rytmittämiseen (kuten ihmisilläkin) oikeanlaisen tehon ja halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Lihashuoltoa ei myöskään saa unohtaa, yhtä lailla koiran elimistö ja lihaksisto rasittuu kuin meillä kaksijalkaisillakin. Koirille löytyy hieronta- ja fysioterapiapalveluita, joita kannattaa hyödyntää. Markkinoilla on myös erilaisia lihashuoltoa tukevia hoitotuotteita koirille, joista itselläni erityisesti Back on Track -loimista on varsin positiiviset kokemukset - tarkemmin voit tutustua tuotteeseen tästä linkistä. Varusteisiin ja välineisiin tulee muutoinkin kiinnittää huomiota - koiran kannalta sopivat ja hyvin istuvat valjaat ovat onnistuneen suorituksen ja mielekkään harrastuksen kannalta kaiken a ja o. Erilaisia valjasmalleja on markkinoilla pilvin pimein ja sovittamatta ei valjaita tule ostaa - valjaat eivät saa vedossa ajautua kainaloihin, ne eivät saa painaa/estää hengitysteitä, vetopisteen tulee sijoittua oikein, tässä nyt alkuun ratkaisevia tekijöitä sopivan valjasmallin valintaan. Vetovaljaat ovat myös täysin eri asia kuin talutusvaljaat tai johonkin muuhun käyttöön tarkoitetut valjaat. Seuraavista voi ainakin alkaa etsiä omalle koiralleen sopivia varusteita: Valjakkourheiluliiton postimyyntikauppa, Non-Stop Dogwear.

Toivottavasti tästä pläjäyksestä on jollekulle hyötyä ajatusten herättäjänä, harrastamiseen innostajana tai monipuolisempien treenien suunnittelemisessa :) Suomesta löytyy maailman huipputason osaamista ja menestystä niin sulan maan lajien kuin talvilajienkin osalta - itselläni ei tietotaito kovin pitkälle toistaiseksi riitä, mutta apuja on lajien harrastajilta, ihan vaikka niiltä maailman huipuiltakin, kysymällä varmasti saatavissa. Liikunnan iloa nelijalkaisten ystävienne kanssa!