Potkitaan, potkitaan

Perjantai oli sitten se uskoa koetteleva päivä - kun ei suju, niin ei kerta kaikkiaan suju. Nooooo, ärripurria joku tovi ja yön yli asian hauduttua nokka suunnattiin viikonlopuksi palkkatöihin. Työpäivän jälkeen lauantaina suunta salille ja siellähän pikku kiukusta ei ole kuin pelkkää hyötyä. Jalkaprässi sai kyytiä ja kyykkyjä ähellettiin ihan huolella. Näin vanhemmiten noihin teinivuosiin verrattuna elimistön kaikki reaktiot hidastuvat, nytkin siis tiesi odottaa, että vasta sunnuntai-illaksi on reidet ja pakarat tuhannen tiltissä. Yritin sitä ongelmaa pienesti etukäteen jo hoitaa, sunnuntaiaamuna laitoin kellon soimaan ennen sianpieremää eli puoli viideltä ja singahdin saman tien koirien kanssa neljän kilometrin kelkkailulenkille. Kyllähän muuten herätti - jos ei jo silkka viima ja pöllyävä lumi, niin viimeistään ne silmäkulmaan silloin tällöin koiran tassuista kolahtavat jääkokkareet. Oli aamupimeän reissusta kyllä se tavoiteltukin hyöty eli pienesti jalat vertyivät ja startti muutoin päivään helpottui kummasti. A vot, suihkun kautta ahkeroimaan työpäivä.

Iltasella, kun kansalaisvelvollisuus äänestyskopissakin tuli hoidettua jo ennakkoon, nappasin sukset alle ja koiran eteen. Huoltopäällikkö on viikonlopun ahkeroinut ja paitsi että reittiä on syntynyt aimo pätkä lisää, on tuo pellon 1,7 km jo aikas pramea - leveyttä alkaa baanalla olla kuin Holmenkollenilla, kyllä siinä kelpaa koirakoiden ohituksia harjoitella. Edellispäivän salitreeni painoi jäsenissä niin maan vietävästi, mutta se oli tiedossakin. Parinkymmenen minuutin sinnittelyn jälkeen alkoi helpottaa, joten sikäli onnistui tämänkin treenin tarkoitus - saada kroppa aloittamaan palautuminen. Nelisenkymmentä minuuttia kului suksilla vuoroon koiran vedossa ja vuoroon koira irti.

Hyvin tuli huomattua sekin, mitä merkitystä sillä treenitavalla koiran suoritukseen on. Ne pari talvea, jotka Parisin kanssa on kilpailustartit tavoitteena treenailtu, on tosiaan keskitytty hyvin monipuolisesti erilaisiin treeneihin ja pidetty hyvää huolta koiran motivoinnista ja palkkauksesta. Nyt, kun viime kaudesta lähtien on näiden omien karvajalkojen kanssa harrasteltu lähinnä kunnon ylläpitämiseksi kaikenlaisten välineiden kanssa (pulkka, potkukelkka, kesällä kärry jne.) ja lähes täysin aina tuplavaljakkona, niin nytpä  ladulla näkyy ennenkuulumattomia piirteitä: koira vilkuilee olkansa yli, joko mahtaisi vetäminen riittää, selvästi himmailee vedossaan nousuosuuksilla ja saattaapa päästää narun löystymään alamaaosuuksilla. Moiset temput eivät tulleet kilpahiihtokoira-Parisilla pieneen mieleenkään, vaan polte oli aina eteenpäin ja aina täysillä. Tästä suora aasinsilta tuonne koiran treenaamishöpinään - kannattaa alusta lähtien keskittyä niihin treeneihin ja pyrkiä aina täysipainoiseen suoritukseen. Harva lajia aloitellessaan asettaa mitään valtavia kilpailullisia tavoitteita itselleen sen enempää kuin koiralleenkaan, mutta nälkä saattaa kasvaa syödessä... Koiran kanssa on helppo lähteä starttaamaan myös numerolappu rinnassa, jos tietää sen oppineen työskentelemään varauksetta kaikissa olosuhteissa, aina parhaansa yrittäen. Piirteestä ei ole mitään haittaa "vain" harrastellessa erilaisia vetolajeja, joten mitään hallaa laadukkaasta treenaamisesta sinänsä ei aiheudu, ohjaajalta vain vaatii enemmän panostaa treeneihin ja suunnitella ne etukäteen siten, että koiran motivaatio pysyy yllä. Täytyy myös muistaa, että koira aistii kyllä, onko perässä tuleva ihminen hommassa vakavissaan. Kaikki vetolajit ovat yhdessä, koirakkona/valjakkona tekemistä, yrittämistä ja onnistumista - aika kärkipäähän kokemusskaalaa se tunne nousee, kun kisassa vielä viimeisellä kilometrillä näet ja tunnet, että koira todellakin antaa kaikkensa ja työskentelee ja yrittää koko sydämellään. Kummasti se antaa potkua omaankin menoon, vaikka kuinka jo tennari tai suksi painaisi. Kuten tuosta kertomastani esimerkistä Parisin osalta huomaa, kyllä sen yltiöpäisen yrittämisen saa sammutettuakin - tekee vain riittävän pitkään riittävän tylsiä ja riittävän helppoja harjoitteita, kuten meillä ;)

Tässä kiitellään hyvästä työstä hiihtokoiraa keväällä 2010 rotumestiksissä, olemme Parisin kanssa vasemmanpuoleisin koirakko eli pronssia helähti.